Somen kohina ja kuohunta

 Somekohuja pidetään sosiaalisen median suosion aiheuttamana ikävänä lieveilmiönä. Digitaalisuus on mahdollistanut tiedon nopean liikkumisen ja siksi myös kohu saattaa syntyä hyvinkin nopeasti ja ilman ennakkovaroituksia. Ennen juorujen nälkäiset odottivat kuumeisesti torstaita ja uunituoretta Seitsemän päivää-lehteä täynnä kohuttavia jymyuutisia. Nykyisin jokainen päivä on torstai, kun ihminen voi älypuhelimellaan parilla painaisulla kirjautua lukemaan Jodel-sovelluksen juorukanavia.

                         

Sosiaalinen media mahdollistaa välillä jopa valtavan yleisön tavalliselle yksityishenkilölle ja tämän julkaisuille. Yhden ihmisen julkaisu ja sen sanoma voi päätyy kymmenientuhansien ihmisten silmille, jos sitä päädytään jakamaan ympäri internettiä. Nykyisin myös iltapäivälehdillä on tapana tehdä uutisia sosiaalisen median julkaisusta, jolloin katsoja kertyy taas lisää. Näissä tapauksissa yhden ihmisen yksittäinen kokemus voi saada niin paljon huomiota, että se voi vahingoittaa isonkin yrityksen julkisuuskuvaa. Esimerkiksi tuohtunut asiakas kirjoittaa vihaisena asiakaskokemuksestaan pankin kanssa ja käyttää myös hieman värikynää kirjoituksessa tuohtumuksen vuoksi. Julkaisua jaetaan eri Facebook ryhmissä kuten Naistenhuoneella, jossa on lähes 170 000 jäsentä ja pian pankki jo joutuu iltapäivälehdissä ja omissa somekanavissaan pahoittelemaan ja selittelemään yksittäistä tilannetta säilyttääkseen maineensa. Rehellinen ja hyvin suunniteltu viestintä on mielestäni aina tärkein ase somekohussa.

 

Mahdollisuus julkaista sosiaalisessa mediassa anonyymina luo myös ongelmatilanteita. Eri sovelluksiin on mahdollista luoda käyttäjiä väärillä tiedoilla ja esimerkiksi keskustelualusta Jodelia käytetään anonyymisti. Siksi ihmisten on helppo laittaa liikkeelle myös perättömiä juoruja. Ihmiset saattavat uskoa näitä kirjoituksia ja ne voivat lähteä leviämään ympäri internetiä, jolloin somekohu voi syntyä täysin tyhjästä ja joku viaton on siinä uhrina. Hyvä esimerkki tästä on laulaja Kasmir, joka yhdistettiin sosiaalisessa mediassa Axel Smithin salakuvauskohuun. Hänet leimattiin yhdeksi tekijäksi, jonka vuoksi hän menetti työtilaisuuksia. Tutkinnan lopussa kävi ilmi, ettei Kasmir ollutkaan salakuvauskohussa syyllinen vaan itsekin uhri. Vahinko oli silti jo päässyt tapahtumaan.

                         

Silti itse pidän sosiaalisen median anonyymisyyttä myös hyvänä asiana. Se mahdollistaa uhreille puheenvuoron vaikeistakin asioista ilman, että heidän täytyy pelätä tulevansa tunnistetuiksi tai leimatuiksi. Tämä onkin mahdollistanut #metoo-kampanjan sekä Suomessa muutaman kuukauden paljon esillä olleen #punktoo-kampanjan. Mielestäni ei ole ollenkaan väärin, jos yritysjohtajan tai poliitikon ura ottaa osumaa, jos he ovat oikeasti syyllistyneet rikokseen, mikä tuodaan sosiaalisessa mediassa julki. Myös esimerkiksi rasistisien tai muuten hyvin asiattomien kirjoituksien suoltaminen sosiaalisessa mediassa ovat mielestäni oikeutettuja syitä vaikuttaa negatiivisesti ihmisen uraan. Omista kirjoituksistaan on pystyttävä kantamaan vastuu, julkaistiin ne sitten Twitterissä tai vessakopin seinässä kuten ennen vanhaan.      

 

Kuva:

Eren Li. https://www.pexels.com/fi-fi/kuva/tytto-koti-lapsi-hymy-7168996/ 

Markus Winkler. https://www.pexels.com/fi-fi/kuva/henkilo-naine-lappari-toimisto-5198200/